lauantai 15. joulukuuta 2018

Luukku 13!

Ollu nyt vähä heikoilla kantimilla tämä blogin kirjoitus, kun ollut kiirettä sinne, tänne ja takasin.
Koitan loppua kohden vähän reipastua tämän kanssa taas, nyt on vaikuttanut myös se, että on tullu oikeesti vaan istuttua ja oltua illalla, rentoutunut, koska tilaukset ois vähä niiku hoidettu! 💜

Ihan mahtavaa, vietettiin siskoaikaa! Käytii siskojen ja lasten kanssa syömässä, vähän shoppailemassa ja kauppakeskuksen lapsiparkissa vähän riehumassa!
Käytii myös meidän vanhemmilla, kävin muka suunnittelemassa alkavaa joulusiivoa, mut enhän miä mitää ehtiny ku piti höpöttää ja moikata kyläilevää koiranpentua.

Viimisiä virkkuutöitä ennen joulua laitettu maailmalle! Ihanaa miten tämä stressi tuntuu pikkusen helpottavan ja olo kevenevän. Ei tarvitse miettiä, että kenelle oli mitäkin, monelta ja mikä päivä on nouto/toimitus. Vaikka teen virkkausta intohimolla, niin nyt alkaa olla aika siinä sietorajoilla, ku se ei oo enää mukavaa. Mutta itsehän minä ne määrät valitsen. Onneksi osaan myös rauhoittaa.

Illalla pääsinki maistamaan, miltä se pelko taas oikeesti tuntuu, kun fobia koitti ottaa vallan. Kärsin emetofobiasta (oksennusfobia jos jollekulle termi ei ole tuttu), ja kaverini ilmoitti, että edellispäivän synttärijuhlilla olleet varautukaa, heillä lapsi oksentaa rajusti. Muistinhan itse, että oma lapseni leikki pitkän tovin tämän sairastuneen lapsen kanssa leikkimökissä. Olen todella iloinen, että hän kuitenkin kertoi asiasta! Vaikka tieto lisää tuskaa.
Siinä parhaani mukaan koitin rauhoitella itseäni, ja järjestellä jotain toimintasuunnitelmaa, jos meille iskee tositoimet. Ämpäri takapihalta multahommista pesuun, kylppärissä lattialämmitys kovemmalle (kyllä, meillä muutetaan suihkun lattialle nukkumaan jos taudin vallassa ollaan), lattiapyyhkeet ja muut esteet raivattu sivuun, mietittynä valmiiksi mitä ja paljonko lattialle ladotaan, jotta voidaan siellä pehmeästi olla, suihkuttelin vessanovenkahvat ja lavuaarin ja pöntön desinfioivalla pesuaineella. Joku saattaisi naureskella, että meneekö vähän yli, mutta siinähän sitten naureskelevat.
Toimintasuunnitelma luo turvaa ja vähän rauhoittaa mieltä. On inhottava tunne olla omassa kotona peloissaan, ja sitä pelkoa karkuun ei vaan pääse! Tiesin yöstä tulevan vähäuninen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti