Voihan väsymys!
Kyllä voi ihmislapsi olla poikki!
Tämä päivitys ei millään tapaa liity käsitöihin, mutta pakko vähän kirjottaa silti.
Aamupäivästä saakka ollu liikenteessä, kokoaika tapahtunu jotain. Kauppareissua ja synttärihulinaa.
Viimein, kun kotiin pääsin niin aloin täyttämään yhtä työhakemusta ja siihenhän vaadittiin ansioluettelo. Paniikkihan siinä meinasi iskeä, kun tajusin että enhän miä muista kaikkia tarvittavia lukuja ja päivämääriä ynnä muuta.
Muistin ja tiesin, että vanhalla läppärillä on yksi CV kirjoitettuna, siitä saisin hyvän pohjan mihinkä vaan lisään viimeisimmät työkokemukset. Pengon läppärin kaapista (onneksi en ole hävittäny tota, odotellu tyhjennystä että voi heivata kierrätykseen), käynnistän ja odottelen Windowsin päivitykset valmiiksi (ja tässä kohtaa oot varma että se ei tuu ikinä päivittämään loppuun ja oot taas lähtöpisteessä). Päivitykset valmistui, ei siinä. SALASANA! Salasana mun iänikuisen vanhalle koneelle. Kokeilen vaihtoehtoja vihjeen perusteella, ei ei ei mikään. Sitte muistelen, että millonka se kone onkaan hankittu ja kokeilen sitä viimistä mitä mieleen tulee ja JES! Sisällä ollaan!
CV löytyi ja sain siirrettyä uudelle koneelle. Spotifystä Ysärihitit soimaa ja näpyttelemään. Nyt on oikeesti NIIN kevyt olo, että se on viimein tehty. Mulla on päivitetty ansioluettelo! Oon vaan lykänny ja lykänny tuota puuhaa, noin 7 vuotta, hups. Nyt se olisi ollu edessä jokatapauksessa jossain vaiheessa ja tää ilta oli nyt ihan oiva tuohon puuhaan. Oon niin kaikkeni antanu koko tän päivän tiimellyksestä, että odotan vaan kun puhelin kohta soi ja käyn hoitamassa kuskin velvollisuudet ja pääsen kotiin NUKKUMAAN!
Huomenna jatkuu taas synttärihulinat, siskontyttö, minun ihana pieni kultapallero täyttää VUODEN! ❤️
Yhden vuoden, voi miten aika juokseekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti