Pipo. Yksi ensimmäisiä minun "isompia haasteellisimpia" virkkuutöitä silloin, kun alottelin harrastusta. Semmonen missä piti seurata ohjetta. Tosin en ikinä oo osannu tehdä prikulleen ohjeen mukaan, aivot ei vaan taivu, ja mieluusti sitte virheiden ja erheiden kautta teen ja kokeilen omia sovelluksiani.
En ole vieläkään oppinu virkkaamaan pipoa ohjeesta, teen vaan. Siitä sit yleensä tuleeki sen näkönen. 😁
Vastikään haettiin lapsen kanssa langat ja hän itse valitsi värin. Mintunvihreää Novitan baby woolia, 100% merinovillaa, ja aattelin et korvaläpällinen pipo siitä tulee. No tulihan siitä. Alussa se vaan muistutti soppakulhoa niin kamalan kovin. Lopulta sain sen valmiiksi, näyttää se edelleenkin vähän soppakulholta. Tupsuilla, nurinpäin. Piposta tuli hiukkasen liian pieni, mutta sitä pystyy käyttää.
 |
| Soppakulho ja pannumyssy. |
Taaskaan mitään ohjeita, mittaamalla vaan. Mittailin, monta kertaa. Lopulta kävi niin, että siitä tuli mulle uusi pipo sitte, lapsen päähän aivan liian iso. Ei siinä, To Do-listalla oli, että itselläniki olisi tarvis uudelle lämpöisemmälle pipolle, joten sen kohdan voi ruksia yli. Tämä pipo vaan näyttää ihan pannumyssyltä. Päässä ollessa ei onneksi niin paljon. Siitä tuli kuitenki ihan soma. Oma versioni Messy Bun-piposta, koska on rasittavaa änkeä nutturaa tai poninhäntää pipon alle, ja en todellakaan jaksa aina avata nutturaa ja letittää hiuksia niin, että olisi hyvä pipon alla. Tää toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti